Ulkoasumuutos (ja vielä reilun viikon odottelu)

Joululomailun kunniaksi tein blogille uuden headerin, sillä vastasyntyneen Tiuhtin kuva ei enää ole kovin ajankohtainen. Siispä uudessa otsikossa seikkailevat Tiuhti ja siskonsa Elsa siihen asti, että saan napattua Tiuhtista yksinään täydellisen otsikkokelpoisen kuvan. (Ja itseni tuntien kuviahan tulee, voi jestas kuinka sitä pientä palleroa sitten varmaan tulee kuvattua! "Tässä on Tiuhti olohuoneessa. Tässä keittiössä. Tässä Tiuhti kallistaa päätään oikealle. Tässä Tiuhti kallistaa päätään vasemmalle", ja sitä rataa.) Otsikon lisäksi vaihdoin myös taustakuvaa koiramaisempaan suuntaan!

Huomenna lähdetään viikon mittaiselle reissulle, jolta palataan Suomeen ensi viikon perjantaina, ja lauantaina kiidetään hakemaan Tiuhti kotiin. Vielä pitäisi hankkia ainakin kynsisakset, täysikuminen purulelu ja naksutin. Myös kevythäkki olisi tosi kätevä varmasti jo ensimmäiselle matkalle. Apua, viikko ja kaksi päivää! Ihanaa!

Kurssi-innostusta ja messarishoppailua

Olen ollut taas aivan pentutäpinöissäni koko viikon, ja välillä tuntuu, että kaksi viikkoa on vähintään maailman pisin ikuisuus, ja välillä taas ajattelen, että voi kauhistus kuinka vähän aikaa Tiuhtin kotiutumiseen onkaan. Viime viikolla tein kuitenkin myös hyödyllisiä tekoja pennun tulevaisuutta ajatellen, ja rupesin toden teolla metsästämään pentukursseja Tampereelta. Muutaman lupaavan löysinkin jo, mikä tuntuu hassulta, sillä Nastolassa asuessa vaihtoehtoja oli tasan yksi (VAU on kyllä tosi kiva, joten ei niitä enempää tarvitsisi ollakaan). Ilmoittauduttiin vauvakurssille, joka alkaa heti tammikuun alussa, ja helmikuussa taas alkaa pentukurssi. Apua! Tosi hyvä että päästään aloittamaan sosiaalistumisvaiheen hyödyntäminen heti Tiuhtin kotiuduttua. Tarkoituksena on mennä myös kaikkiin mahdollisiin Hämeen shelttien juttuihin alusta pitäen mukaan, sillä kaikkein mukavimpia olisivat tietenkin toiset shelttikaverit.


Pyry (kotikodissa asuva bortsu) poseerasi pyytämättä Tiuhtin messariostosten kanssa, eikä voinut millään käsittää, ettei etenkin ihana vinkuva vauvalelu ollut sille. Voi toista.
Koulutusfiilistelyn lisäksi olen myös hieman materiafiilistellyt, sillä käytiin äidin kanssa viime viikonloppuna messarin näyttelyssä… Meinasin seota siellä koiratavaranpaljouden keskellä. Sieltä tarttui kaikkea jos jonkinmoista pientä ja ihanaa mukaan, ja nyt Tiuhtilla onkin ensimmäinen petinsä, pantansa ja pehmolelunsa. Teki hirvittävän paljon mieli ostaa sellainen pieni, vaaleanpunainen ja pehmeä talon muotoinen koppi, jossa luki ”My home”, mutta onneksi sain pidettyä pääni ja ostin pennulle turvallisemman patjavaihtoehdon.


Trimmaustarvikkeidensäilytyspussukka (äidin sanoin koiran meikkipussi, en kestä), namitasku, peti, herkkuja, Winner 2014 -paita (mulle, ei Tiuhtille), vauvalelu ja pentupanta. Kaikkea tarpeellista. (:
Flyball-näytös
Messarissa katsottiin myös muiden muassa toko- ja flyball-näytökset, jotka molemmat inspiroivat mua paljon. Palan innosta päästä kokeilemaan Tiuhtin kanssa tokoa, ja flyball taas olisi varmasti koiran kuin koiran mielestä huippua. Kotikodissa asuva 10-vuotias nahkacollie ainakin olisi aivan onnesta soikeana flyballista, ja ajattelin, että jos ollaan ensi kesä täällä, voisin viedä Papun kokeilemaan kyseistä lajia. En malttaisi odottaa, että pentu muuttaa meille, mutta toisaalta en myöskään malttaisi odottaa, että Tiuhti on tarpeeksi iso voidakseen aloittaa kaikki jännittävät harrastukset. Nyt kun hehkutan julkisesti, kuinka innostunut olen, meistä tulee kuitenkin ihan surkea parivaljakko. :D Ei se mitään!

33-päiväinen Tiuhti

"Tuu leikkiin mun kaa!" (Tiuhti tietty päällimmäisenä.)

"Osaan poseerata kauniisti jo nyt."

"Voitin taas!" 

"Hei mitä sä teet?"

"Pusu siskolle."

"Ehkä tää onkin ihan jees."

"Okei Elsa, mä tuun nukkumaan sun viereen."

Saatoin pakahtua. <3

Harjoiteltavaa!

Itsenäisyyspäiväviikonloppu on opiskelujuttujen ja itsenäisyyspäiväilyjen lisäksi mennyt aika paljolti pentufiilistellen (vaihteeksi). Sain juuri luettua Tuire Kaimion kirjan Pennun kasvatus. Pennusta kunnon koiraksi, joka oli ainakin mun mielestä oikein loistava! Toki olen lukenut myös kasvattajan antaman pentuoppaan, ja näiden kahden perusteella olen nyt tehnyt listan asioista, joita yritetään treenailla Tiuhtin kanssa päivittäin tai melkein päivittäin vähän kerrassaan sen sosiaalistumisvaiheessa (8-12 viikkoa). Mikä sen parempaa kuin listat, vai mitä?

• Luoksetuloharjoituksia niin paljon kuin vain ikinä mahdollista Tiuhtin kärsivällisyys huomioiden.
• Yksinoloharjoituksia aivan lyhyistä ajoista hiljalleen pidempiin aikoihin. Onneksi meitä on kaksi, niin pitkiä yksinoloja ei pitäisi aluksi olla lainkaan luvassa.
• Keskeyttämissanaharjoituksia järjestetyssä ympäristössä niin, ettei oikeaa keskeyttämistarvetta ole. Kirjassa suositellaan esimerkiksi sanaa jätä, sillä ei-sanassa on niin affektiivinen lataus ettei ihminen voi sitä ilman kiukkuista äänensävyä sanoa. Pitää miettiä tätä sanaa vielä.
• Pantaharjoituksia aluksi aivan turhanpäiten, kun minnekään ei olla lähdössä, ja sitten myös lähtöjen yhteydessä.
• Tervehtimisharjoituksia aina, kun kuka tahansa tulee kotiin! Keskeisintä on, että neljä tassua ovat lattiassa, kun huomiota annetaan.
• Käsittelyharjoituksia aluksi huomaamatta leikin ohessa ja pikkuhiljaa myös pöydällä. Myös harjaamiseen ja kynsien leikkaamiseen totuttelua.
• Erilaisiin paikkoihin tutustumista Tiuhtin jaksamisen mukaan - kirjassa on lista paikoista ja asioista, joihin pennun olisi hyvä tässä vaiheessa tutustua, ja siitä ajattelin yrittää ruksia kohtia mahdollisimman paljon.
• Autossa matkustamisen harjoittelua heti, kun lähdetään pienen kanssa käymään Nastolassa. Ennen tätä tosin joudutaan treenailemaan bussissa ja junassa matkustamista.

Näitä asioita kirjassa suositellaan treenailtavaksi sosiaalistumisvaiheessa, ja leppoisasti leikin ohessa niin aion tehdäkin. Saatan olla säälittävän innoissani pennun kotiutumisesta, mutta onhan kaikista mahdollisista asioista hyvä tehdä listoja! Nämä ovat varmasti itsestään selviä asioita kaikille koiranomistajille, mutta keskeinen pointti tässä on se, että voin itse tarkistella ja muistella, mitä ollaan tehty ja mitä pitäisi vielä tehdä. Kaikkia muita harjoiteltavia juttuja tulee varmasti mieleen matkan varrella - mutta unohdinko nyt jonkun keskeisen jutun? Kertokaa jos niin kävi!

PS. Ensi keskiviikkona päästään näkemään melkein viisiviikkoiset pennut, apua! <3

Ensitapaaminen

Eilen koitti se pitkään odottamamme hetki, kun pennut olivat kyllin vanhoja ottamaan vierailijoita vastaan ja saimme ensimmäistä kertaa nuuskia pienenpienen Tiuhtimme pentutuoksua. Kolmiviikkoinen Tiuhti ja sisarensa, jota vielä ainakin Elsaksi kutsutaan, lähinnä tuhisivat, söivät ja nukkuivat, mutta ihanampaa näkyä en ole ikuisuuksiin nähnyt! Olisin voinut viettää pentulaatikon reunalla koko päivän, ja taisi Villekin olla aika haltioissaan, kun näki ensimmäistä kertaa ikinä ihkaoikean koiranpennun.

Tiuhtin Elsa-siskosta sain ainoan epätärähtäneen kuvan, kun tämä suvaitsi nukkua niin sievästi paikallaan. Melko samanlaisia pulleroitahan nuo molemmat ovat vielä, voi rakkaus.

Tuntui aivan käsittämättömältä, että tuo kämmenen kokoinen otus asuu pian täällä meidän kanssamme! Että vuoden päästä Tiuhtista on toivottavasti kasvanut veikeä, tottelevainen (luonnollisesti...), hyväkuntoinen ja meille maailman rakkain koira. En millään malttaisi odottaa tätä viittä viikkoa, jonka jälkeen pieni pääsee tutustumaan kotiinsa ja me pääsemme tutustumaan koiravauvaamme.

En raaskinut ottaa pennuista eilen kuvia salamalla, joten onnistuneet otokset jäivät nollaan. Parin viikon sisällä olisi kuitenkin tarkoitus päästä katsomaan hurjaa vauhtia kasvavia pentuja, ja sitä ennen varmaan palailen tänne vielä höpöttämään kaikkea sellaista koirahömppää, jota edes Ville ei kestä kuunnella.