Tiuhtin vauvavideo

Muutama päivä sitten mulle iski hirvee paniikki, että ollaan ihan unohdettu videoida tuota meidän hurjaa vauhtia kasvavaa vauvaa, ja päätin heti tehdä asiaan muutoksen! Kuvailin siis yhden päivän aikana kaikkia meidän tavallisia puuhia ja koostin ne yhdeksi pieneksi videoksi. (Se oli superhauskaa, en ole koskaan ennen tajunnut, kuinka kivaa on tehdä videoita!) Ei saa nauraa, ainakaan pahantahtoisesti. (:



(Äiti, paina tosta vasemman alakulman play-symbolista, niin näät tän videon. :>)

Kasvattajakyläilyä

Käytiin maanantaina moikkaamassa Tiuhtin kasvattajaa ja haettiin samalla Ruotsista asti saapunut C-vitamiini. On kyllä huippua, että kasvattaja asuu vartin bussimatkan päässä, sillä jos joku huolestuttaa, voidaan vaan mennä käymään Tiuhtin kanssa! Tiuhti tietenkin rakasti Niinaa yli kaiken, ja myös muut tutut shelttikaverit olivat aika kivoja. Maisa-äiti tosin vähän irvisteli suurta rakkautta osoittavalle Tiuhtille juuri sen näköisenä, että ettehän te nyt tosissaan tuonut tuota rääpälettä takaisin. Sen sijaan perheen pojat Hugo (Tiuhtin isi) ja Dylan leikkivät Tiuhtin kanssa todella riemukkaasti, mikä teki Tiuhtin aika onnelliseksi. Nyt jännittää astetta vähemmän mennä viikonloppuna Nastolaan esittelemään Tiuhti Pyrylle ja Papulle, kun pieni osasi niin nätisti alistua isommilleen.

Tiuhti yrittää antaa äidille pusua.

Ville ja Karkki

Hugo-isi ja kellistelevä Tiuhti

Oli myös mukavaa kuulla kasvattajalta, että Tiuhti näyttää todella sopusuhtaisen kokoiselta ja kasvaa sopivaa vauhtia. Ja korvatkin näyttävät kuulemma lupaavilta (jeeee ei välttämättä liimailua!), vaikka vasta hampaiden lähtö onkin kriittinen aika, jolloin korvien todellisen luonteen näkee. Toivottavasti ne nyt eivät koe mitään äkkinousemusta! Tiuhtista tulee vielä niin kaunis tyttö ettei mitään järkeä. (:

Ja Tiuhti ja nuuskutteleva Dylan

Hassua, että tuosta meidän rääpäleestä tulee vielä joku kaunis päivä noin iso (tai "iso") shetlanninlammaskoira! 

Pentu pieni pyörii

 

Tiuhti ja Elsa, joka on kyllä ehdottomasti Tiuhtin lempparein kaveri aina pentupiirissä (tietenkin).

Tiuhti vähän kurmuuttaa Elsaa (vähän niin kuin postauksessa 33-päiväisestä Tiuhtista).

Mutta kyllä Elsakin jahtaa Tiuhtia!

Tiuhti löysi myös himpun verran isomman kaverin.

Paluumatkalla bussissa on aika väsynyt pieni otus.

Pentupiiri on kyllä hauska lauantaiaamun ohjelma! Reipas Tiuhti leikki taas astetta rohkemmin viime kertaan verrattuna. Tuttavuutta Tiuhti teki melkein kaikkien pentujen kanssa, ja erästä vähän arempaa pentua Tiuhti osasi mennä katsomaan ja haistelemaan todella nätisti ja varovasti.  Luoksetulokin onnistui kaiken riehunnan keskeltä!

Kotona oli koko lauantaipäivän sikeästi nukkuva shetlanninlammaskoira, jota ei kyllä mitkään maailman äänet tai tilanteet häirinneet. Ensi lauantaina ollaankin Nastolassa, joten ei päästä pentupiireilemään (nyyh), mutta sen sijaan mennään seuraamaan Pyryn treenejä hallille, mikä sekin on varmaan aika jännää. Muutaman viikon päästä alkaa varsinainen pentukurssi, jota ei Tiuhtin kanssa millään jaksettais odottaa. Jee!

11-viikkoismitat

n. 24 cm 

2410 g 

Ja mä luulin, että 9-viikkoismittakuva oli huono. No, siinä meidän pieni kuitenkin on! Tiuhti alkaa vasta pikku hiljaa ymmärtää, mitä seisominen meinaa (ei sillä, että oltaisiin kauheasti sitä treenattu, hups), joten kyllä me vielä joku viikko saadaan sellaiset kauniit poseerauskuvat.  Tuntuu jotenkin melko hitaalta tuo 200 g viikossa, onko se? Säkään taas kannattaa suhtautua melko suuntaa-antavana.

Tämä oli tällainen pikapäivitys, sillä nyt lähdetään Tiuhtin kanssa pentupiiriin riehumaan toisten vauvahauvojen kanssa! Jei!

Säävalitusta

Tyhmät säät, kun ei voi kauheasti pissareissuja pidempään olla ulkona! Ja tyhmä kaupunki, kun en vieläkään ole löytänyt, missä Tiuhtia uskaltaisi pitää ulkona vapaana. Viikon päästä lähdetään onneksi ihanaan Nastolaan ja sen perämetsiin, ja vapaanaolokin järjestyy (jos ei ole tappopakkaset). En jotenkin uskalla kokeilla ensimmäistä vapaanaolokertaa jossakin puistossa, sillä melko itsepäisen Tiuhtin päähän pitäisi saada ennen sitä iskostettua, että vapaana ollessa meitä seurataan ja meidän lähellä kannattaa mennä tai kadotaan, mikä ei oikein puistoalueella onnistu. Plus olen aika hermoheikko ja pelkään koko ajan, että jotain tapahtuu.

Alkuperäinen syy sille, että aloitin sääavautumisen, oli valokuvauksesta vinkuminen. Kuka tyhmä ottaa pennun keskellä pimeintä talvea niin, että kaikki kuvat pitää ottaa salamalla! Haluaisin kauniita pehmeävaloisia pentukuvia, mutta ehei. Ajattelin tehdä tämänkin sitten Nastolassa omalla takapihalla. Meillä on myös kotikotona sellainen pieni punainen lasten nojatuoli, jossa on perinteisesti otettu pennusta söpöt poseerauskuvat. Saattaa olla, että Pyry tuhosi sen pentuaikanaan, mutta toivottavasti ei.

Ei ollut nyt oikein pointtia tällä postauksella! Tiuhti on ihana riiviö (vieläkin), ja otetaan kaikkia mahdollisia vinkkejä talviulkoilusta vastaan. Töppösiä olen nyt vakavasti harkinnut, onko teillä kokemuksia niistä? (Tiuhti kyllä inhoaa kaulapantaa yhä edelleen niin paljon, että töppöset varmaan lamauttaisivat koko koiran. Reppanalla vain jäätyvät tassut parissa sekunnissa.)

Pentupiireilyä

Olipa kiva viikonloppu! Niin kiva, että hieno projektini siitä, että viikon välein mittaan pennun ja otan seisotuskuvat blogiin, hieman unohtui. Muistin mittausasian vasta siinä vaiheessa, kun Ville oli illalla lähtenyt, ja yritin kyllä hommaa yksin. Punnitseminen tietty onnistui ihan sujuvasti, mutta seisotuskuvat levottoman koiranpennun kanssa eivät vain luonnistuneet ilman auttavaa kättä, joka olisi pidellyt namia Tiuhtin nenän edessä... Ensi perjantaina en siis kuvittele tämän olevan mahdollista yksin, vaan turvaudun suosiolla Villeen.

Esimerkkejä siitä, mitä tapahtui, kun yritin yksin käsitellä sekä kameraa että koiranpentua. Kertokaa oi te viisaat, miten otatte villistä pennusta kauniita seisotuskuvia ilman assistenttia?!

Tiuhtin Elsa-siskon omistaja vinkkasi, että Lielahden Mustissa ja Mirrissä on lauantaiaamuisin ilmainen pentupiiri, ja mehän tietenkin hyödynnettiin tilaisuus sosiaalistua! Ollaan Tiuhtin kanssa ilmoittauduttu Koirakoulu Pikkuhukan vauvakurssille, mutta valitettavasti kaikki kurssikerrat on tähän asti mennyt päällekäin mun luentojen kanssa, joten tämä tieto tuli todella sopivaan saumaan. Pentupiiriin päästäksemme tehtiin myös ensimmäinen bussimatka ikinä, ja jestas kuinka sievästi tuo otus olikaan bussissa! Hetken se istui korvat pystyssä (siis toki lurpasti pystyssä) mun sylissä ja sen jälkeen nukahti. Nukahti! Mua on vähän pelottanut, miten meidän tuleva Tampere-Lahti-bussimatka sujuu, mutta ei pelota enää. Tiuhti on kotonaan missä vain. (:

Tiuhtin eka bussimatka.

Itse pentupiiri oli todella hauska! Tiuhti oli pienin osallistuja, ja aluksi mietittiin, uskaltaako se edes lähteä sylistä minnekään, mutta mitä vielä. Siellä Tiuhti painoi menemään toisten pentujen kanssa hyvin määrätietoisesti, ja vaikka se olikin vähän liian helppo keilattava monelle moninkertaisen painoiselle, pääsi se myös todella kovaa vauhtia karkuun. Välillä piti aina käydä äitin/isin sylissä hengähtämässä, ja sitten taas jaksoi rynnätä leikkimään toisten pentujen kanssa. Myös jälleennäkeminen Elsan kanssa oli aika riemukas, ja toivottavasti nähdäänkin Elsaa joskus ihan ilman pentupiiriäkin. Oltiin niin ylpeitä meidän pikku Tiuhtista! Kamera oli toki mukana, mutta jäi lojumaan lattialle koko puolituntisen ajaksi, sillä olihan se nyt aika jännää nähdä Tiuhtin ensimmäistä kertaa leikkivän toisten pentujen kanssa. Ensi lauantailta lupaan kuvamateriaalia!

"Äiti, anna mun nukkua äläkä räiskyttele sitä salamaa." Tiuhtin lempparein nukahtamispaikka on tällä hetkellä oma kevythäkki, jei!

Pentupiirin jälkeen Tiuhti nukahti salamannopeasti bussissa syliin, ja kotona oikeastaan koko päivä meni koiranunia tuhisten. Illalla tehtiin vielä pieni seikkailu Katariinan luo kyläilemään, mikä sekin sujui rennon letkeästi, sillä miksipä Tiuhti uusia paikkoja jännittäisi. Voi että. On se niin ihana, vaikka välillä hermoja kiristeleekin yövalvottaminen ja pureskelu ja ruoan kanssa nirppailu (pakollinen lisäys tähän loppuun, ettei meidän pentuarki vaikuta epätodellisen pumpuliselta). Tuitui!

Lauantaiostoksia

Ostokset! Ja Tiuhti puoliksi uudessa kevythäkissään.

Oon aina suhtautunut hyvin vihamielisesti flexiin, mutta koska asutaan keskustassa ja kaikki pissareissut pitää tulevaisuudessa tehdä johonkin lähipuistoon, ajateltiin, että tällaisissa tilanteissa flexi voisi olla Tiuhtille mukava ratkaisu. Ei todellakaan ikinä milloinkaan käytettäisi kyseistä kapistusta lenkkeillessä, sillä niin hengenvaarallisia tilanteita niiden näkee aiheuttavan, mutta pissatushihnana varmasti oikein oiva! Kunhan nyt tavallisessa hihnassa kulkemisesta tulisi ensin luontevaa. (;

Uusi Rukan kaulapanta oli lähinnä Villen ja mun elämää helpottava ratkaisu, sillä soljellinen nahkapanta, joka meillä ennen sitä oli, ei ollut helpoimmasta päästä laittaa nopeasti päähän. Myös heijastimet olivat kriteerinä uutta pantaa valkatessa. En kuitenkaan halunnut puolikuristavaa pantaa vielä, ettei hihnassa vielä tottumattomasti kulkeva Tiuhti vain pyristelisi itseään irti siitä. Ja hei, onhan se nyt herkullisen värinen! Kuten ehkä huomaatte, päädyin kirkkaanpunaisiin välineisiin pupun kanssa, ja Ville oli ainoa syy sille, että se ajoi pinkistä ohi. Kuulemma ei olisi miehekästä kulkea pinkkiin verhotun koiranpennun kanssa, pöh.

Kevythäkki näyttää kuvassa jotenkin tosi pieneltä suhteessa Tiuhtin kokoon, mutta kyllä sen aikuisellekin sheltille pitäisi riittää! Tarkoitus on siis matkustaa pidempiä bussimatkoja turvallisesti omassa paikassa, jonka Tiuhti onkin jo hyväksynyt suurella rakkaudella. Ainoa hankaluus sille on ollut ymmärtää, ettei häkki ole ihana iso purulelu, vaan paikka hengailuun.

Sellaisia ostoksia siis! Onpa ihanaa ostaa Tiuhtille kaikkea hyödyllistä tai vähän vähemmän hyödyllistä, hihii.

"Isovanhempia" kylässä

Eilen oli varsinainen "isovanhempien" vierailupäivä, sillä sekä Villen isä että koko mun perhe kävi katsomassa Tiuhtia. Villen isän vierailun ajan Tiuhti nukkui tyypillisesti liki kokonaan, mutta äiti, isi ja Annika oli sen verran pidempään kylässä, että Tiuhti ehti esitellä myös villiä puolta itsestään! Se suhtautuu kyllä niin kivasti vierailijoihin, joita eilisenkin lisäksi on meillä rampannut oikeastaan päivittäin. On ihanaa olla niin ylpeä omasta vauvasta! Tiuhti ymmärtää olla hyvin vieraskorea, eikä ollenkaan pureksi vieraita (toki aika hyvä juttu) tai järjestä pissakakkashow'ta kyläilijöiden aikana. Ainakaan vielä.

Meiän pikku vauva Villen isin sylissä.

Ja mun isin ja äitin ihasteltavana.

Tää on se, millasena meidän vieraat Tiuhtin lähes poikkeuksetta ensimmäisenä tapaa.

Hyödynnettiin kyläilijöitä eilen myös siinä suhteessa, että kokeiltiin Tiuhtin kanssa autoilua. Meillä ei opiskelijoina ole autoa Tampereella, joten kaikki tilaisuudet tutustua tuohon jännittävään kapistukseen pitää käyttää hyödyksi. Tosin eipä Tiuhtilla mitään ongelmaa ollut autoilun kanssa, sillä se makoili täysin rauhallisena mun sylissä takapenkillä ja katseli ikkunasta maisemia. Eikä sille tullut edes huono olo, kuten kasvattajaltahakureissulta, ei edes vaikka ajettiin melko muhkuraisen Hämeenkadun läpi! Meinattiin Villen kanssa pakahtua, kun oltiin niin ylpeitä pupusta. Automatkan kohteena meillä oli Musti ja Mirri, johon meillä oli melko pitkä ostoslista. Esittelen ostokset erikseen, mutta eläinkaupassakaan ei ollut mitään ongelmaa hengailla! Siellä Tiuhti mennä viipotti häntä pystyssä hurmaamassa kaikki shoppailijat, ja voi kuinka hyvältä luuhylly haisikaan.

"Pysy paikallas hetki niin otan susta kuvan!"

Isille pusu rappukäytävässä.

Annika-tädin sylissä eläinkaupassa. (Annika, tykkäätkö kun kutsun sua tädiks? :D)

Ruoka ei pienelle vieläkään maistu erinomaisen hyvin, mutta yritän olla huolestumatta, sillä kyllä se kuitenkin syö. Eilen jokaisesta ruoasta jäi enemmän tai vähemmän, mutta tänään aamuruoka meni yhdessä hujauksessa - ehkä se on vain joka toinen päivä nälkäinen? Toivottavasti myös päiväruoka maistuu tänään. Kohta lähdetään Sorsapuistoon ulkoilemaan, kunhan Tiuhti hieman heräilee, joten hauskaa sunnuntaipäivää muillekin!

Äitin syliin on hyvä nukahtaa rankan reissun päätteeksi. <3

9-viikkoismitat

n. 23 cm

1987 g

Tänään meidän ikkupikku-Tiuhti on jo yhdeksän viikkoa vanha! Tai no, kai tässä vaiheessa olisi vielä oikeus sanoa vasta yhdeksän viikkoa vanha, sillä onhan se vielä ihan meidän vauva. Kuitenkin on hurja ajatus, että meidän pieni kasvaa koko ajan täysikokoista shelttiä kohti!

Joka tapauksessa tänään siis otettiin (tai ehkä tarkemmin sanettuna yritettiin ottaa) ensimmäistä kertaa Tiuhtista mitat ja seisotuskuvat. Etenkin seisotuskuvan ottaminen osoittautui hankalammaksi, kuin äkkiseltään luulisi, mutta kyllä Tiuhti lopulta parin sekunnin ajan seisoi namia tuijottaen. Ville otti säkämitan mittanauhalla, joten se on ennen kaikkea vain suuntaa-antava, mutta punnitsemisen tein joululahjaksi saamallani keittiövaa'alla, ja se olikin kätevä vempele koiranpennun punnitsemiseen! Viisikiloiseksi mötikäksi asti saan siis Tiuhtin painon gramman tarkkuudella, jipii. (Kiitos äiti lahjasta, vaikket sitä varmaan tähän käyttötarkoitukseen meinannutkaan.)

Tekisi hirvittävästi mieli hankkia pöytä, mutta ehkä pitäisi näin alkuun keksiä vaikka sohvapöydälle joku liukumaton alusta. Itse asiassa ollaan sanomalehden päällä kokeiltukin juuri tuolla sohvapöydällä seisomista, ja ihan hyvinhän se sujui, mutta sanomalehti ei välttämättä olisi kovin esteettinen alusta seisotusvalokuvalle. (Ei sillä että rakastaisin tuota muovimattoakaan...)

Pentuarkeen totuttelua

Meidän toinen kokonainen päivä eli eilinen Tiuhtin kanssa sujui vallan mallikkaasti! Nyt alkuun tahdon ihan vähän hehkuttaa: ollaan kärsivällisesti rampattu ulkona aina, kun pieni on syönyt tai herännyt, ja eilisen pissasaldo oli 6/8 ulos ja loput kaksi sanomalehdelle. Oltiin ihan varauduttu siihen, että ensimmäiseen viikkoon yksikään hätä ei tule ulos, kun kuitenkin asutaan jokseenkin keskustassa ja ympärillä vilisee koko ajan autoja ja ihmisiä, mutta vielä mitä! Kyllä tuosta karvakasasta vielä sisäsiisti saadaan.

Isin jaloissa kokeilemassa, josko se suostuisi leikkimään.

Tiuhtin ensimmäinen puruluu (jonka syömistä vahdittiin molemmat ehkä säälittävänkin herkeämättä).

Eilen meillä kävi kylässä myös ensimmäiset vieraat. Kymmenen minuuttia ennen Sannin ja Villen tuloa Tiuhti nukahti, ja vieraskoreasti nukkui melkein koko vierailun. Kuitenkin herättyään se leikki todella reippaasti molempien kanssa, eikä kyllä arastellut sekuntiakaan vierailijoita! Ihan huippua. Tänään aamupissatuksella törmättiin kivaan mummeliin ja rollaattoriin, ja molemmat olivat Tiuhtin mielestä vain ja ainoastaan kiinnostavia. Kohta pitäisi laajentaa seikkailuympäristöä vähän laajemmalle, esimerkiksi rautatieasemalla voisi käydä mahdollisimman pian! Luoksetuloharjoituksetkin sujuvat jo todella kivasti, ja ajattelin yrittää kuvata tästä maailman riemukkaimmasta tapahtumasta mahdollisimman pian videon blogiin.

Sannin sylissä (:

Ettei nyt menisi ihan hehkuttamiseksi, kerrottakoon, että meidän enkelipennusta rupeaa vähitellen kuoriutumaan suoranainen pikkupeto, sillä neulanterävät vauvahampaat uppoavat huomattavan usein niin tuolinjalkoihin kuin lahkeisiinkin. Pusuissakin on ovelasti mukana ihan vähän hammasta niin, ettei toista mitenkään raaskisi kieltää, kun ele on kuitenkin niin rakastava! Syöminen on toinen juttu, jossa parantamisen varaa olisi, sillä Tiuhti ei jotenkin oikein jaksa keskittyä syömiseen. En viitsi pitää kuppia sillä kymmentä minuuttia pidempään, jotta sille tulee selväksi, että ruokaa tulee ainoastaan ruoka-aikoina, mutta tuntuu pahalta, kun nippanappa puolet annoksesta on syöty. (Päivitystä: aamuisen kahden näykkäisyn aterian jälkeen vallan iso päiväruoka meni yhdessä hujauksessa! Heittelin vielä muutaman kuivan nappulan tyhjään kuppiin, kun tällä kertaa maistui niin hyvin. Jes!)

Sellaista. Nyt pieni taas nukkua tuhisee, ja taidankin keskittyä sen tuijotteluun. Onko mitään hellyyttävämpää kuin nukkuva koiranpentu!

Ensihetket kotona ♥

Kirjoitan tätä postausta pieni tuhiseva sheltinpentu sylissäni nukkuen, sillä eilen Tiuhti muutti meille! Tuntuu aivan uskomattomalta, ja vähän siltä, ettei tätä vielä voi uskoa todeksi. Joka tapauksessa muutaman tunnin päästä on meidän yhteiselon ensimmäinen vuorokausi takana, ja tähän saakka kaikki on sujunut ihanasti.

Eka pusu!

Eilen siis haettiin Tiuhti. Äiti lähti meille autokuskiksi, ja taisi se myös ihan vähän tahtoa nähdä pennun samantien. Automatkan pieni oli ihan rauhassa mun sylissä, mutta navigointivirheestä johtuneiden viivytysten takia puolessavälissä matkaa tuli huono olo ja oksennus. Sekään ei haitannut, vaan unet jatkuivat autokyydistä huolimatta.

Kasvattajan sylissä esittelemässä, miten ollaan kiltisti kun käsitellään.

Ensimmäinen automatka!

 Kun tultiin automatkan jälkeen kotiin, Tiuhti kiersi häntä pystyssä haistelemassa kaikki nurkat ja lopulta nukahti mun syliin. Se pomppii riemukkaasti meitä molempia kohti, jos ollaan oltu hetki poissa (esimerkiksi vessareissun ajan), ja muutenkin on niin maailmankaikkeuden rakastavin otus. Sen lisäksi Tipa on myös osoittanut olevansa melko rohkea pentu, sillä pesukoneen ääneen se reagoi kallistamalla päätään, minkä jälkeen se kipitti tutkimaan tuota kapistusta, joka pitää hauskaa ääntä. Katsekontakti ruoan antamisen yhteydessä onnistui sekin ihan itsestään! Älykäs otus. (;

Ensimmäinen ruoka omasta ruokakupista.

Äidin vatsan päällä on hyvä hengailla. (:

Ensimmäinen yökin sujui paremmin kuin olisi missään nimessä voinut odottaa! Tiuhti nukkui omalla pedillään meidän sängyn vieressä kiltisti koko yön, mitä nyt kävi kerran hädillä (jotka Ville luonnollisesti siivosi). Kerran se myös vinkaisi, mutta laskin käden sen viereen ja ääntelyt oli yön osalta siinä. Aamulla herättiin herätyskellon soittoon, ja kumarruttiin molemmat hellimään Tiuhtia, joka kellahti selälleen rapsuteltavaksi ja ihan selvästi hymyili onnellisena! (Miten niin inhimillistän koiria, täh?)

Ostettiin Lanzarotelta Tiuhtille supersöpö peti, jonka se heti tunnisti omaksi pesäpaikakseen ja nukkui koko yön nätisti siinä!

Tyhjennetty kenkähylly on hyvä paikka loikoilla. Kohta pitää varmaan tyhjentää myös ylähylly, kun se vielä hiukan kasvaa...

Pissaaminen sen sijaan ei ole vielä kertaakaan onnistunut sanomalehdelle tai ulos, mutta ehkä ensimmäisen päivän jälkeen ei vielä pidä masentua tästä sisäsiisteysasiasta. Kyllä se vielä oppii!

Meidän perhe!

Mun rakkaimmat.

Ensimmäinen päivä on ollut lähes ruusuilla tanssimista, mutten tietenkään oleta, että se näin helppoa tulee jatkossa olemaan. Joka tapauksessa Tiuhti on maailman paras ja ihanin ja söpöin ja rakastetuin koiranpentu!