Papu 10 vuotta!

Tänään juhlittiin meidän Papun 10-vuotissynttäreitä! Niin pirteä tuo collie on, ettei ihan heti voisi uskoa.  Papu oli liikuttavan onnessaan huomiosta ja etenkin kakusta. <3 Tiuhti pääsi tietenkin osallistumaan synttärikakkukahveille, ja pienikin tajusi heti, että nyt on jotain spesiaalia kyseessä.

Poseeraus päivänsankarin kanssa.

Kakku ja oheistarjoilut! Annika (jonka synttäreitä myös vietettin tänään, unohtui mainita, hups) koristeli maksalaatikkokakun viilillä, nakeilla ja kekseillä. Uh mitä herkkua!

Tiuhti on ihan mukana tarjoilujen antamisessa! Pyry sai odottaa toisessa huoneessa, ettei se olisi kiukkuillut Papulle, vaikka kyllä Pyrtsikin sai osansa.

Lautanen aika äkkiä tyhjäksi.

Ei olla varmaan ikinä nähty Tiuhtin vetävän ruoka-annosta sellaisella innolla kuin nämä juhlatarjoilut!

Kymppityttö ja Tiuhti :)

Kesä ja agilitya (= kesäagilitya)

Siellä on kesä! Kävin tänään lenkillä sortseissa ja topissa, ja illan agilitytreeneissäkin oli liian kuuma kollarit jalassa. (Huomatkaa tässä sijaitseva hieno aasinsilta agilityyn.) Tämänpäiväiset treenit sujuivat ihan mukavasti, mutta eivät ehkä niin mukavasti kuin kahdet ensimmäiset. Viime kerralla harjoiteltiin taas takaakiertoja ja sylkkäreitä, ja selvästi meidän pahvilaatikkoharjoitukset olivat tuottaneet tulosta, sillä Tiuhti tajusi molemmat jokseenkin hyvin! Kokeiltiin myös ensimmäistä kertaa kontakteja, ja ihan kivasti ipana tajusi muutaman kerran jälkeen sen asennon, jossa pitäisi olla. Tätä ei olla treenattu kotona yhtään, jaiks, onneksi tänään ei ollut treeneissä kontakteja.

"Ai poseeratako pitäis tässä kentän reunalla? Haha ha."

Tänään meitä oli vain kaksi, ja kontaktiesteet oli tosiaan kannettu jo pois, joten tehtiin eteenmenemistä hypyn ja putken kautta namialustalle. Tiuhtin mielestä putki on vähän pelottava, etenkin jos ryhmän ohjaaja on toisessa päässä valmiina palkkaamaan, mutta hyvin rohkaistui menemään kun sekä ohjasin että palkkasin itse. Takaakierrot ja sylkkärit sujuivat ihan hyvin, ja tosiaan se eteenmeneminenkin jos ohjasin koko matkan itse. Sellaisen ikävyyden Tiuhti keksi tällä kertaa, että kas, oon vapaana eli voin karata moikkailemaan tota toista pentua... Meinasi vähän kiristää hermoja, mutta onneksi lopputreeneissä taas meidän välinen kontakti pysyi, eikä Tiuhti yrittänyt karkailla.

Otettiin treeni-selfie, vaikkei se Tiuhtia näköjään hirveästi kiinnostanut.

Agilityn lisäksi tehtiin tänään kunnon kesäasioita eli grillattiin ekaa kertaa parvekkeella (Tiuhtin mielestä tosi jännää puuhaa) ja käytiin syömässä kesän ensimmäiset irtojätskit. Tiuhti sai osallistua jätskiin järsimällä vohvelin lopun, ja kovin onneliseksi se tuon pirpanan tekikin. :) Tuitui. Tiuhti on kyllä ihan auringonpalvoja, se parkkeeraa aina sängyllä sille ainoalle viirulle, johon aurinko paistaa, ja läähättää tyytyväisen näköisenä. Pikku kesäkoira!

Taas selfie. :D Kolme elementtiä yhteen kuvaan: naama, koira ja jätski. Ei ollut helppo suoritus.

Tykkäilkää tekin kesästä ja treenailkaa agilitya! Tiuhti toivottaa teille kaikille kivoja unia:

Puolivuotismitat

32,5 cm
5,0 kg

Tiedän, tiedän, tämä on nyt kaksi päivää myöhässä, mutta mitat ja kuva ovat sentään oikealta puolivuotispäivältä eli viime torstailta. Elämä on nyt hetken aikaa täynnä kaikenlaista hässäkkää uudessa kämpässä ja työarkeen taas totutellessa ja tuntuu, ettei ole mihinkään aikaa! Kyllä tämä taas tästä, kun pääsee rytmiin kiinni. Yritän kirjoitella ensi viikolla vähän siitä, mitä kaikkea tuo meidän kuusikuinen ihana vintiömme osaa ja ei osaa, sillä nyt meidän väsynyttä pikkuperhettä kutsuvat unten maat.

Mutta mitat näyttävät aika hyviltä, eiks jeh?

Ensikosketus agilityyn

Sunnuntaina oli Tiuhtin ihka ensimmäiset agilitytreenit! Mua vähän jännitti etukäteen, että miten sopeudutaan puolivuotiaan koiran kanssa johonkin tavalliseen ryhmään, sillä eihän me vielä osata mitään, eikä noin pieni voi vielä tehdä mitään varsinaista agia. Paikan päällä kuitenkin osoittautui, että kyseessä olikin penturyhmä! Tämä tuli sekä ryhmäläisille että ohjaajalle yllätyksenä, mutta en voisi olla tyytyväisempi. Ryhmässä on kaksi alle viisikuista pentua (joista toinen oli aivan Pyryn näköinen australianpaimenkoira, meinasin pakahtua) ja yksi vuoden ikäinen aloittelija. Ihan mahtavaa, että saadaan aloittaa kunnolla alkeista! Hyvä juttu tällaisessa penturyhmässä on myös se, että ainakin ekojen treenien juttuja pystyttiin tekemään kaikki samaan aikaan, niin ei tarvitse turhaan odotella pikkuisen kanssa.

Harjoiteltiin siivekkeen kiertämistä eri suunnista ja eri asennoista (takaakiertoa ja sylkkäriä), ja suurimmat vaikeudet oli tietenkin mulla. Oikein päin asettuminen siivekkeeseen nähden ja koiranpuoleisella kädellä ohjaaminen kuulostavat ihan simppeleiltä jutuilta, mutta mulle ne olivat välillä aika ylivoimaisia. Pitkä agilityura edessä ja sillein! Ensi kerralla pitää myös muistaa laittaa tukka ponnarille, sillä näkökentän blokkaavat hiukset eivät ainakaan helpota ohjaamista. Toisena juttuna kokeiltiin putkea niin, että olin toisessa päässä Tiuhtia vastassa, ja superreippaasti pieni tuli putken läpi, vaikka vähän taisi pelottaakin. Viimeisenä tehtiin vielä eteen palkkaamista, ja nyt näitä kaikkia juttuja pitäisi muistaa treenata kotona iik!

Vaikka olikin todella hauskaa päästä agitreeneihin pitkästä aikaa, parasta oli kuitenkin Tiuhtin tekemisen riemu! Se oli niin innoissaan koko ajan kaikesta, ja oikein paistatteli saamissaan kehuissa. Tiuhti ei ehkä vielä ihan ymmärtänyt, kuinka hauska juttu agi todellisuudessa onkaan, mutta makuun se ainakin pääsi jo oikein mainiosti!

Omistajan eroahdistus

Olen ollut viimeisen kahden viikon aikana Tiuhtista enemmän erossa kuin yhteisen taipaleemme aikana koskaan aiemmin - nyyh! En olisi uskonut, kuinka riistävän kamalaa on erota omasta vauvasta, vaikka tietääkin sen olevan suunnattoman hyvissä ja rakastavissa käsissä. Ensin olin siis muutaman päivän Prahassa tyttöjen kanssa, eli Tiuhti ja Ville jäivät kaksistaan, ja tällä viikolla toimme Tiuhtin vanhemmilleni pariksi päiväksi viettämään vappua. (Postauksen kuvat ovat Tiuhtin vapusta äidin, isän, Annikan, Pyryn ja Papun hellässä huomassa.)

Prahassa ollessani Tiuhti oli kuulemma jokaisen aamupissatuksen jälkeen käynyt tarkistamassa, josko olisinkin ilmestynyt takaisin sänkyyn. Ja voi sitä riemun määrää kun aamukuudelta lauantaina tulin kotiin - niin onnellista koiravauvaa en ollut nähnyt pitkiin aikoihin! Nastolassakin Tiuhti pärjäsi aivan mainiosti ilman Villeä ja mua, sillä saihan se nauttia isojen kamujen seurasta ja Pyryn aiheuttamasta jatkuvasta hälinästä. Ruokakin on maistunut kumman hyvin, kun portin takana tuijottaa ruokaorientoitunuttakin ruokaorientoituneempi Papu.

Vanhempieni luona Tiuhti on ainoa koira, jolla on lupa olla sohvalla. Onko tämä nyt sitä johdonmukaista kasvatusta?

"Kyl mä tässä pysyn."

Tuntui, että tuo karvapallero oli kasvanut aivan hirvittävästi näiden muutaman yön erojen aikana. Prahan reissun aikana Ville leikki Tiuhtin kanssa niin onnistuneesti vetoleikkejä, että viimeinenkin kulmuri irtosi itsestään (jeeeee!), eli vauvamaitohampaatkin katosivat lomailuni aikana. Turkki kasvaa melkein silmissä muutenkin, ja tyyppi rupeaa näyttämään jo hätkähdyttävän aikuiselta koiralta. No täyttäähän Tiuhtin torstaina puoli vuotta joten kai on vain hyväksyttävä tosiasia, että aikuinen sheltti tuosta on kovaa vauhtia kehkeytymässä! (Päivittelen varmaan vähintään joka toisessa postauksessa, kuinka kovaa Tiuhti kasvaa. :D Kai tämä loppuu sitten, kun Tiuhti on täysikokoinen (nyyh)!)

Kasa korvia, hampaita ja pitkää karvaa.

Nyt ei toivottavasti tarvitse hetkeen olla Tiuhtista erossa näin pitkiä aikoja. Huomenna tuodaan muuttokuorma Tampereelta Nastolaan, sillä vietetään töiden takia kesä täällä, ja sitten saakin nähdä, mitä Tiuhti tykkää uuteen asuntoon muuttamisesta. Käytiin eilen jo tutustumassa tyhjään kämppään, ja ainakin sellaisenaan näytti tytylle kelpaavan!